[Eaf-informo] artikkeli "Isäni Joel Vilkki"

[Harri Laine]

Hei, Jukka ja muut,

minähän tässä olen virheen tehnyt. Ei Jukka Laaksonen, EAF:n 
puheenjohtaja, pitänyt puhetta Joel Vilkin muistomerkin 
paljastustilaisuudessa, vaan lähetti sinne tervehdyksen. Olisihan se 
pitänyt huomata, kun tuon "puheen" ensimmäisessä lauseessa sanotaan 
"sed ne povante mem ĉeesti".

Tästä voitte lukea Severi Parkon ja Jukka Laaksosen osuudet 
paljastustilaisuuden ohjelmasta. Kumpikin mainitsee esperanton osuuden 
Vilkin saavutuksissa.

http://bit.ly/2Nzb9e3

Kuten Jukka kertoo, Joel Vilkki oli tapetilla vuoden 1997 
syyspäivillä. Siitä on enemmän Esperantolehdessä numero 5/1997. Se 
löytyy netistä.

Terveisin
Harri


Jukka Laaksonen skribis 23.2.2021 10:02:
> Kiitos, Harri
> 
> ja myös kaikki muut osallistuneet!
> 
> Valitettavasti en ole niitä nopeita keskusteluun puuttujia, mutta nyt 
> kun nimeni mainittiin, haluan omasta puolestani kommentoida. Minulla 
> on todennäköisesti tuo tarkoittamasi opus, tai sitten sellainen on 
> Nestossa. Joka tapauksessa tuttu ja mielenkiintoinen. Varmaa en pysty 
> sanomaan, sillä omat esperanto-paperini, joita olen kymmeniä vuosia 
> järjestänyt ilman lopputulosta, ovat edelleen alkuperäisessä 
> sekamelskassa. Tunnette varmaankin ilmiön?
> 
> En muista pitäneeni mitään julkista puhetta, mutta -97 syyspäivillä 
> Eerikkilässä ja Somerolla Vilkki oli teemana, ja silloin olivat 
> kutsuvieraina ainakin Juhani Vilkki ja Soili Raulo, jotka kertoivat 
> isästään. Heljä Favenistä en ole varma oliko hänkin paikalla. Simo 
> Vilkki ei ollut. Noihin päiviin valmistautuessa olin yhteydessä myös 
> Somerolle ja sain Yhteiskoulun historiikin. Kun Vilkin muistolaatta 
> paljastettiin hänen syntymänsä 100-vuotisjuhlassa, en valitettavasti 
> päässyt paikalle Berliinin kongressimatkan vuoksi, mutta ainakin Heta 
> oli paikalla, ja myös Päivi raportoi minulle kännyköitse 
> tilaisuudesta. Tervehdykseni kuitenkin sinne lähetin. Liekö se juuri 
> ollut puhe, josta mainitsit.
> 
> Valitettavasti en koskaan tavannut Vilkkiä henkilökohtaisesti. Nyt 
> jälkeenpäin harmittaa, sillä hän oli todella humanisti Zamenhofin 
> hengessä, jolle ihmiset olivat ihmisiä eivätkä yhden tai toisen 
> vallanpitäjän karjaa, joka oli tuomittu olemaan joko aidan oikealla 
> tai väärällä puolella. 30-luvulla hän joutui kärsimään asenteestaan, 
> mutta ei tinkinyt siitä. Kunnioitukseni hänelle!
> 
> Koronattomin terveisin – ainakin toistaiseksi
> 
> Jukka L.
> 
> Lähetetty Windows 10:n Sähköposti 
> <https://go.microsoft.com/fwlink/?LinkId=550986>sta
>